Viime aikoina on ollut hyvät ulkoilusäät. Lunta vain saisi olla enemmän. Meillä ei ole rehellisesti edes kymmentä senttiä. Viime vesisateiden jälkeen jäätyneillä pelloilla tuskin viittä senttiä. Se ei ole hidastanut hevostelutahtia. Olli ja Jessica on käyneet mun kavereina. Jessican kanssa käytiin maastossakin, Ollin kanssa ajateltiin samaa, kunhan joskus vielä päästään sen kanssa käymään päivännäön aikaan.

Liisa ja Nelli on tosi ihania maastossa. Niiden kanssa on rentouttavaa ja hauskaa ratsastaa siellä ku kumpikaan ei hermoile turhia, eikä säiky tyhjästä. Rauhallinen Liisakin innostuu tarvittaessa reippaaseenkin menoon maastossa, mutta säilyttää kuuliaisuutensa. Nellikin paranee vaan maastoon lähdettäessä, turhat juonittelut ja testaukset unohtuu kokonaan kun nautitaan vaihtuvista maisemista, ja kaverin seurasta.

Olen joutunut elämässäni siihen tilanteeseen, että olen joutunut toistaiseksi antamaan toisen hevosistani osavuokralle. Liisaa käy nykyään ratsastamassa Milla kolme kertaa viikossa, ja minä itse kolmesti. Nellin kanssa touhuilen enemmän, koska se on vielä nuori ja kokematon.

Viikonloppuna kokeiltiin ensimmäisen kerran reellä ajoa, ja Nelli yllätti positiivisesti, se oli heti kuin vanha tekijä. Ratsastelen yleensä Nellillä noin kolme neljä kertaa viikossa, ja ajan pari kertaa.

Tervetuloa takaisin pariini kaikki heppaystävät ja muutkin ystävät. Jatkossa en tule pitämään enää päiväkirja luonteista blogia, vaan kirjoittelen harvemmin, mutta aina kun jotain erikoista tapahtuu, tai muuten tulee kerrottavaa, niin pyrin käymään kirjoittelemassa juttuja. Hiukan enemmän yleisiin kuulumisiin pitäydyn kuin aikaisemmassa blogissani.