Ei oo enää pikatallia

Tallin rakennus on edennyt siihen vaiheeseen, että pikatalli piti poistaa käytöstä. Viime viikolla saatiin seinät pystyyn, ja tällä viikolla aletaan tekemään valumuotit, ja valamaan käytävien ja satulahuoneen lattiat. Ovi- ja karsinaelementit pitäis kans alkaa pikkuhiljaa hitsaileen kasaan. Sittenpä alkais oleen hommat siinä mallissa, että hevosilla on kohta oikea talli, eikä vaan pikatalli.Kentän rakennus on ollut jäissä nyt pari viikkoa, mutta eiköhän sekin siitä etene, kunhan saadaan talli valmiiksi.

Hevoset on nauttineet uudessa kodissa olemisesta. Ne on paljon rauhallisempia ja seurallisempia nykyään. Nelli varsinkin on ku koira. Utelias ja kaikkeen haluaa osallistua. Erittäin sosiaalinen ja rauhallinen heppa.

Pikatalli

Eilen tehtiin pikatalli, niin saatiin hepat yöksi sateen suojaan. Minä kärräsin autokuormallisen hiekkaa tallin lattialle. Lapion ja puskin kärryä neljä ja puoli tuntia. En malttanut edes tupakkitaukoja pitää... Kun Matti tuli kotiin niin naulattiin viimeiset muovit sisäkattoon, ja sitten Matti naulasi lankku seinät ja teki lankkuportin ovelle. Ens alkuun meinas pollet olla vähän levottomia uudessa suojassa, mutta tunnin sisällä rauhoittuivat täysin. Ei oo ihme jos vähän hermostutti, kun ei oo mitään eristeitä vielä. Peltikatto ja peltiseinät ja hirvee kaatosateen ropina.

Jousiveräjä hännässä

Näin ja testasin käytössä vuokratallilla jousuveräjän, ja ajattelin heti, että tuollaisen laitan minäkin laitumeen. Onpa hyvä ja kätevä ratkaisu. hyvä ja kätevähän se on käyttää, vaan kyllä minut yllätti eräänä aamuna kauhea töminä joka laitumesta kuului. Renttukin sisällä tiesi, että nyt on jotain vialla ja alkoi haukkumaan. Vilkaisin ikkunasta ulos ja näin kuinka hevoset painaa täyttä laukkaa portista ulos. Ei kun porukat ylös ja vähän ryysyä niskaan ja pihalle pyydystämään polleja.

Meri lähti kattoon miksi portti on auki, ja huusi, ettei täällä oo koko porttia. Matti käveli hevosten luo ku ne oli hetkellisesti pysähtyneet syömään pihalle, ja minä menin sulkemaan tien, ettei ne lähde pihalta autotielle. Sitten kuuluu Nellin luota: "No, ei oo ihme." Katsoin sinne ja näin saman minkä Matti oli hoksannut. Jousi veräjä oli tuhannen solmussa ja venyneenä roikaleena Nellin hännässä.

Yritimme ensin irroittaa sitä, mutta oli niin tiukassa ettei lähtenyt, ja kun Nelli vähän liikahti niin veräjä oli joko jalassa tai muuten ärsytti. Kohta painettiin taas laukalla. Nyt mettän keskelle. Kauroilla ja leivällä houkuttelemalla saatiin pysähtymään niin pitkäksi aikaa, että puukolla nyrhittiin veräjä irti. Nyt on Nelli raukalla vähän töpö häntä...

Vaan ei tuu mun laitumeen enää jousiveräjää.