Nyt on mukavaa, ku on kenttä johon mahtuu ratsastamaan ilman, että tarttee väistellä kaveria. On kenttä jonka keskellä ei törötä puolenmetrin korkuista kiveä. On kenttä jossa pystyy ratsastamaan vaikka sateella. On kenttä jossa mahtuu hyppäämään, ja Liisakin pystyy ponnistamaan, ei oo liian kova eikä pehmeä.
Nyt on mukavaa, kun hepat on ottaneet kodin omakseen, kaikkine siihen liittyvine juttuineen. Kentällä ei tartte pelätä turhia, talliin on mukava mennä, laitumella ja tarhassa on kiva olla ja viettää aikaa, mettässä on kiva käydä rentoutumassa. Nelli varsinkin on ollut niin mukava ja luotettava. Liisahan sitä on aina, mutta Nelli on nykyään kanssa.
Kyllä mä oon kaivannut kovasti sitä, että sais olosuhteet sellaisiksi kuin ne nyt alkaa oleen. Meillä voi tehdä oikeastaan kaikkea muuta paitsi ajaa. Omaa rataa ei oo. Vielä. Enkä tiedä tuleekokaan, ku en oo niin ravi-ihminen. Ajamaan pääsee tuonne mettäänkin, siellä on teitä vaikka hurumycket kilometriä.
