Vaan olihan reissu

Kävin toissapäivänä hakemassa Tornion takamailta hevosen. Tai siis ponivarsan. Vastoinkäymiset alkoi jo viikkoa ennen suunniteltua hakureissua. En saanut omassa kopissa jarruja toimimaan. Tai ehkä se oli tarkoitettu, etten lähtisi siihen kauheaan Hannu-myrskyyn omalla Mondeollani. Niinpä jouduin kyselemään koppia lainaan, ja sainkin lopulta entisen tallivuokraisäntäni yhden hepan koppia lainaan. sitten huomasin, että se on nastarenkailla eikä mulla oo ku kitkat. Kaverini Anu joka oli lupautunut reissuun mukaan lupasi, että hänen volvollaan voidaaan vetää jos vaan kaikki pelaa. Tapanina siihen Anun mies teki remontin vetopistokkeeseen, että saatiin valot toimimaan.

Ja eikun reissuun. Tuulista päiväähän se oli luvannut, mutta ei kuitenkaan ihan myrskyä ja niinpä lähettiin matkaan. Meille tuleva soratie oli aivan peilijäällä. Aateltiin siinä vaiheessa, että kuhan päästään 8-tielle niin helpottaa. Sitä puotellaan sitten 200 km, ja loppupäässä on taas pienempiä teitä. Siinä ensimmäisen puolentoista tunnin aikana nousi kuitenkin myrsky, vaan eihän se tuntunut volvon sisällä lainkaan, varovasti kuitenki ajeltiin, kunnes...

Kempeleen isolla peltoaukealla tuuli yhtäkkiä sieppasi kärryyn ja nakkasi nurin. Siinäpä sitte seistiin moottiritiellä, kärry makasi kylellään rampilla. Ei muuta ku poliisille soitto. Kaks autoa siihen pysähty. Eka oli huolissaan kyytissä olevasta hevosesta, vaan sitä ei onneksi vielä ollut. Toisessa oli kaks miestä ja niiden kanssa nostettiin traileri pystyyn ja pantiin auton perään. Sitten ajettiin moottoritieltä pois ja Kempeleeseen metsästämään missä saatais kärry kuntoon. Agrimarket otti sitten asian hoitaakseen ja lennosta korjasivat kärryn. Vaihdettiin vetokita, toinen äärivalo, varmistus vaijeri, katkottiin repsottavat alumiinilistat ja vaihdettiin rikkoontuneet ovien varmistussokat, ja ei kun baanalle.

Lähdöstä oli kulunut yli neljä tuntia, eikä oltu päästy vielä 80 km:ä. Oulu me ohitetiin pikkuteitä ku myrsky hirvitti, ja moottoritien isommat peltoaukeat. Kempeleen jälkeen ennen Oulua oli kuitenkin vielä vanhalla nelostielläki isoja aukeita joissa kärry tuli tuulessa poikittain perässä. Yritin ajaa leveästi keskellä kahta kaistaa, ettei kukaan lähtisi oikealta ohi, minne tuuli puski kärryä. Vahingoitta selvittiin. Oli pitkä matka pikkuteitä Iihin. Sieltä soitin sitten Tornioon, että ollaan tulollaan. Aamulla kaheksalta lähettiin kotoa, ja neljältä oltiin varsan kotona. Viideltä oli varsa kyytissä ja lähettiin kotia kohti missä oltiin lopulta kymmenen jälkeen illalla. Paluumatka meni hyvin mutta hitaasti. Pysähdyttiin usein tarkistamaan varsan vointia, ja ajettiin tosi hiljaa ku ihan oikeesti pelotti. Iltaa kohti ja ku lähestyttiin kotia niin tuulikin taas ylty. Pohjoisessa oli ollut tyyntä. Mutta en missään tapauksessa halunnut enää toista kertaa kaataa koppia, kun siellä oli nyt elämääkin kyytissä.

Niin raskas reissu oli ja pelottava, etten todellakaan tiedä vedänkö enää ikinä talvella kärryä.

Varsa on ihana sen nimi on Medeia de Manoir. Sitä kutsutaan lempinimillä Mette, Metu, Metukka, Metusalem. Jokainen perheenjäsen käyttää omaa nimeä. katsotaan mikä siitä puheissa lopulta muotoutuu. Ehkä kuitenkin se Metu.

Sittenkin uusi hevonen

Niin siinä sitten kävi, että ostin hevosen. Joulun jälkeen meille tulee pieni ponitammavarsa. Huhtikuussa syntynyt risteytysponi, joka kasvaa ehkä noin 130cm korkeaksi. Tässä on kuumeisesti valmistauduttu ponin tuloon. Huomenna käyn katsastamassa trailerin. toivottavasti menee läpi, muuten pitää alkaa kyseleen lainavekotinta, ja sitä en haluais alkaa tekeen. Karsina alkaa valmistumaan ja ruoka-astiat ja nuolukivet ja kaikki muu on hommattu. Joulun aikaan pitää vielä kiertää laitumet, ja katsoa, ettei oo paikkoja joista pikkuhevonen menisi ali. Jännittää kuljetkset ja miten tytöt suhtautuu uuteen asukkiin, ovat niin kauan olleet ihan vaan kaksistaan. Joulun jälkeen sitten lisää uutisia.

Uusi karsina

Olen rakentamassa uutta karsinaa. Ajatus oli, että ostan siihen ponin. Tai seurahepan. Sellaisen jota ei tarvi joka päivä ratsastaa. Eläkeläisen tai jotain. Ne on kuitenkin aika hakusessa. Mä en oo valmis maksamaan joutohevosesta kovin hirveitä. Niinpä muutinkin jo hivene suunnitelmaani. Jos siihen ei kukaan halua antaa joutoheppaansa niin paan karsinan pariksi vuotta vuokralle. Astutan ensi kesänä Nellin, ja otan varsan käyttöön karsina sitten kun se sen tarvii.

Sulhanenkin on katsottuna valmiiksi. Käytän työhevoslinjaista pientä nuorta oria, joka ei oo mitään sukua Nellille. Mainostamaan en ala, mutta toivon, että se on orina vielä ensi kesänäkin. Tammavarsan pidän ite, jos orin saan niin paan sen myyntiin. Jos ei mee kaupaksi, niin ei varmaan auta ku ruunata se... Mutta ne on sen ajan murheita, ei kannata murehtia vielä kolmeen vuoteen mokomaa asiaa.