Jee, meillä on kenttä

Nyt on mukavaa, ku on kenttä johon mahtuu ratsastamaan ilman, että tarttee väistellä kaveria. On kenttä jonka keskellä ei törötä puolenmetrin korkuista kiveä. On kenttä jossa pystyy ratsastamaan vaikka sateella. On kenttä jossa mahtuu hyppäämään, ja Liisakin pystyy ponnistamaan, ei oo liian kova eikä pehmeä.

Nyt on mukavaa, kun hepat on ottaneet kodin omakseen, kaikkine siihen liittyvine juttuineen. Kentällä ei tartte pelätä turhia, talliin on mukava mennä, laitumella ja tarhassa on kiva olla ja viettää aikaa, mettässä on kiva käydä rentoutumassa. Nelli varsinkin on ollut niin mukava ja luotettava. Liisahan sitä on aina, mutta Nelli on nykyään kanssa.

Kyllä mä oon kaivannut kovasti sitä, että sais olosuhteet sellaisiksi kuin ne nyt alkaa oleen. Meillä voi tehdä oikeastaan kaikkea muuta paitsi ajaa. Omaa rataa ei oo. Vielä. Enkä tiedä tuleekokaan, ku en oo niin ravi-ihminen. Ajamaan pääsee tuonne mettäänkin, siellä on teitä vaikka hurumycket kilometriä.

Eka talvi omassa kotona takana

Talvi oli vaihteleva, ja täynnä monenlaisia vastoinkäymisiä. Huhtikuussa loukkasin jalkani vielä kerran, Litistin hevosten väliin, ja kävelin muutaman päivän keppien kanssa. Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen talveen. Oli paljon lunta, ja oli paikkoja missä ratsastella. Kenttä toimi loppujen lopuksi vajaakokoisenakin ihan hyvin, ja hevoset kunnioittaa edelleenkin minua. Tästä se alkaa vaan helpottamaan. ensimmäisen vuoden ihmeet on nyt koettu.

Kaks viikkoa oon nyt yrittänyt saada kaivinkonetta, jotta sais viimeiset kiven järkäleet pois kentältä. Toissapäivänä löytyi halukas urakoitsija. Toivon että siltä löytyy riittävän järeä kalusto. Tulee varmaan ihan lähipäivinä käymään.

Maastossakin on käyty jo muutaman kerran, hevosilta otettu kengät kesäksi pois, mutta vielä eivät oo ympäri vuorokauden laitsalla, ku pitää vähän tehdä oikeeta aitaa. Nelli hoksas kevättalvella, että lanka ei anna iskua, ja kävi repimässä kaikki 7 vaivalla metsästettyä pyöröpaalia. Tässä on nyt käyty kilpajuoksua hometta vastaan. Rikkinäinen paali muuten säilyy, kun sen saa ilmavaan tilaan, ja kuorii muovit pois kokonaan. testattu on.

Talvi on jo pitkällä

Kaikkein pimein ja synkein aika on jo takana. Olen alkutalven taistellut itseni kanssa, sillä syksyn tippumisten jälkeen huomasin järkytyksekseni, että pelottaa nousta Nellin selkään. Neiti on kyllä ollut tosi mallikelpoinen koko talven. Kentällä on menty ja vähän vähemmän maastossa nyt, koska monesti on jo pimeäkin ku ehtii ratsaille. Enkä tässä tilanteessa ole ollut halukas kohtaamaan moottorikelkkoja ym.

Nyt menee kuitenkin taas hyvin. Hevoset on alkusyksyn jälkeen olleet terveitä. Satulaseppä piti käyttää kun tuntui, että ehkä kaikki ei sovikaan enää aivan täydellisesti. Liisan ihana Zaldi meni vaihttoon, ja Nellin länkkäri kaipasi paksumpaa patjaa alleen. Nyt on kuitenkin satula asiat kunnossa. Parasta oli ettei mun tarvinnut siitä Zaldista luopua, vaan ylltys, yllätys se sopii Nellille!
Jee! Nellille on nyt "sika hyvä" penkki.