Jee!! Me ollaan Nellin kanssa alettu laukkaamaan uralla. Tähän asti ollaan laukattu vaan suoraan, mutta nyt ollaan muutama päivä laukattu ihan uralla. Tämä uusi askel eteenpäin otettiin perjantaina. Hevosilla oli joku kumma "pelkää-omaa-varjoaankin" -päivä. Kaks kertaa tultiin puoli kilometriä täyttä laukkaa ku ensin pelättiin normaalia henkilöautoa joka kaiken huipuksi käyttäytyi kuin suoraan oppikirjasta "Miten kohtaat hevosen liikenteessä". Siis kuski käyttäytyi. Sitten samassa paikkaa piti pelätä takaa tulevaa pyöräilevää koiran taluttajaa, ja taas mentiin.

Toisen karkulaukan jälkeen päätettiin Ninnin kanssa, että nyt tehdään kentällä töitä niin kauan, että hevoset kuuntelee kunnolla. Nelli otti vielä yhden luvattoman laukkalähdön pellolla, mutta sitten laukkuutin sitä niin paljon, että sillä ei ollut enää mitään haluja temppuilla. Ensin laukattiin suoraan muutaman kerran umpihangessa pellon päätyyn, ja kun se meni hyvin aloin laukata uralla. Toki aina välillä kävelin ja ravasin, mutta neiti näytti nauttivan, eikä enää yrittänytkään mitään temppuja. Liisa rauhoittui välittömästi ku päästiin pellolle ja Ninni sanoikin, että aivan ihana kun tuntuu, että hevonen suorittaa pyynnöt melkein pelkän ajatuksen voimasta. Nyt ollaan sitten nautiskeltu kunnolla kentällä työskentelystä. Minusta tuntuu melkein kuin olis lottovoiton saanut. Tätä oon kaivannut Nellin kanssa.

Kevät tekee tuloaan, illat pitenee ja päivät lämpenee, vaan senhän ovat kaikki huomanneet. Edelleen poden maastoilu pulaa... Mutta muuten on mennyt tosi hyvin hevosten kanssa. Nelli on kehittynyt aika lyhyessä ajassa taas tosi paljon. Olen antanut sen välillä irroitella oikein kunnolla, vetää sydämensä kyllyydestä umpihankilaukkaa ym. Kun se on saanut sitä tehdä välillä, niin siitä on löytynyt uutena piirteenä kelpo ratsu. Kentällä jaksaa työskennellä huomattavasti paremmin ja ravikin on maltillista ja rentoa ratsuravia. Liisalla meinaa välillä kai tulla ratsastuskouluajat mieleen kun se meinaa isotella jos joku muu kuin minä sitä harjailen. Mutta ratsastettavuus on pysynyt entisellään. Mitä enemmän siltä vaadit, sitä mieluummin se työskentelee. Enkä suinkaan tarkoita sitä, että se pitäis juoksuttaa henkihieveriin. Tarkoitan sitä, että jo käyntiä ratsastaessa pitää ratsastajan tietää millaista käyntiä. Kun muori huomaa, että sillä on selässään ratsastaja eikä matkustaja niin se on parhaimmillaan. Pika puoliin saan varmaan vuokraajanikin takaisin sairaslomalta...

Viimeiset viikot ovat olleet aika kiireisiä. Vuokraajani mursi kätensä ja on ollut kyvytön sen vuoksi käymään tallilla. Onneksi löysin kuitenkin uuden ihmisen jakamaan kanssani tätä ihanaa harrastusta. Ninni on ollut mulle iso apu. Sen lisäksi, että Ninni ratsastaa, hän myöskin ajaa hevosia. Ninni on muutaman kerran ajanut Nellillä, että minä olen päässyt Liisan selkään. Nelli on tosin hieman nyt tempaissut aina välillä, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista kuitenkaan. On vaan tuonut nuoren hevosen temperamenttiaan hieman esille. Kerran on menty kärryn edessä laukkaa, ja kerran kun poikani oli ohjaksissa päätti poiketa tarhosen vieressä muita hevosia tervehtimässä. Sieltä pois saaminen olikin hieman hankalampaa, mutta loppujen lopuksi ilman pahempia ongelmia selvittiin siitäkin.

Nyt juuri minulla ei ole ollut juurikaan maastoilu kavereita. Olemme kuitenkin päivittäin kierrelleet lähimetsissä ja pelloilla. Kohdattu on niin moottorikelkkoja kuin mönkijöitäkin. Kaikki kohtaamiset ovat onneksi sujuneet hyvin. Ihmettelen joka päivä sitä kuinka hyvä hermoisia mun hevoset oikein on. Mikään mitä on tullut vastaan, ei ole aiheuttanut minkäänlaisia paniikkireaktioita.