Elokuu ja syyskuu on tehty kovasti hommia, että on saatu talli valmiiksi, ja nyt on ratsastettu kentälläkin jo kahtena päivänä. Kaks kertaa oon tippunut ja loukannut itseäni. Ei se vauhti vaan se äkkipysäys. Ensin lensin sähkötolppaan ja sitten kiveen. Hepat on suhtautuneet muuttuneeseen ympäristöön kohtuu hyvin, tosin jälkimmäinen tippuminen johtui muutoksista, ja pakon määräämästä kahden viikon levosta. Tippumisessa ei ollut muuta ihmeellistä, kuin sattui vaan oleen pään kokoinen kivi alla.
Nyt vaan odotetaan talvea. Vielä pitää eristää tallista ladon luoleinen seinä ja katto, ja kentällä pitää vielä saada kaivinkone pyörähtään yhden kerran.Onnellinen oon siitä, että kentän pohja tuntuu hyvältä pelkän kantojyrsimen jäljiltä, eli maa-aines on ihan sopiva ratsastukseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi ei.. Miten siinä toisessa tippumisessa kävi?? Millon kävis sulle että kävisin ratsastamassa ? :) T:Emppuuuuu<3
VastaaPoista:( Ja ehdin periaatteessa millon vaan.. Voiko kentällä muuten mennä jo?
VastaaPoistaT: Emilia
Ollaan me menty jo kentällä. Se on vähän kesken, mutta voi siinä jo ratsastaa. Siitä tulee mielettömän hyvä, kunhan se valmistuu.
VastaaPoistamorjens! :) kiva ku kirjottelet kuulumisia, kiva joskus lukee vähä mitä vanhoille tutuille kuuluu. sainki hyvät naurut tuosta " takamus on yhtä uhkea ja musta ku neekerillä", hevosten kans semmosta. - olli
VastaaPoistapistähä kuvia sitte kentästä, tallista yms. :) ois kiva nähä mite homma edistyny. tuun joulun aikaa käymää ja vaikka ratsasteleen jos passaa? :)
VastaaPoista- olli
VastaaPoistaViimeinen kommentti taisi olla Ollilta. Tervetuloa vaan.
VastaaPoista