Uusia ulottuvuuksia

Eilen käytiin Empsun ja Ninnin kanssa kolmestaan tallilla. Ajatuksena oli kokeilla hiihtoratsastusta. Tosin meidän sukset kyllä vaihtui jostain syystä ahkioksi. Sinänsä hevosen kannalta aivan sama, rintaremmillä joutuu kuitenkin vetämään ja erilaista tavaraa on taas perässä. Ensin pantiin ahkio Liisan perään, ku sillä on vedetty ennenkin, että Nelli näkis mikä on homman nimi. Vähän piti pelätä ahkiota kun se oli Liisalla, mutta sitten kun pantii se Nellille, niin ei se pelännytkään. Ennen ku Nelli sai ahkion kyytiin tehtiin kuitenkin se, että jalkamiehenä vedin Nellin takana ahkiota, että se kuulee sen kahinan. Seurasin Nelliä ja aina ku neiti pysähtyi pysähdyin minäkin ja sama liikkeelle lähtiessä, että se hoksaa kahinan liittyvän siihen miten liikkuu. Loppujen lopuksi Nellillä vedettiin vain aika vähän, ehkä parisataa metriä. Mutta ajateltiin lopettaa siinä vaiheessa kun menee hyvin. Pitkästä aikaa mentiin myös puomeja. Hepat lämpeni sopivasti kun oli erilaista toimintaa tarjolla. Liisakin oli välillä tosi reipas. Parasta kaikessa on kuitenkin se, että olen uskaltanut päästää Empun Nellin selkään. Tarkoitushan on, että sillä voisi ratsastaa muutkin kuin minä, ja nyt se näyttää pikkuhiljaa onnistuvan. Nelli on tosi rauhallinen Empun kanssa.