Jee!! Me ollaan Nellin kanssa alettu laukkaamaan uralla. Tähän asti ollaan laukattu vaan suoraan, mutta nyt ollaan muutama päivä laukattu ihan uralla. Tämä uusi askel eteenpäin otettiin perjantaina. Hevosilla oli joku kumma "pelkää-omaa-varjoaankin" -päivä. Kaks kertaa tultiin puoli kilometriä täyttä laukkaa ku ensin pelättiin normaalia henkilöautoa joka kaiken huipuksi käyttäytyi kuin suoraan oppikirjasta "Miten kohtaat hevosen liikenteessä". Siis kuski käyttäytyi. Sitten samassa paikkaa piti pelätä takaa tulevaa pyöräilevää koiran taluttajaa, ja taas mentiin.

Toisen karkulaukan jälkeen päätettiin Ninnin kanssa, että nyt tehdään kentällä töitä niin kauan, että hevoset kuuntelee kunnolla. Nelli otti vielä yhden luvattoman laukkalähdön pellolla, mutta sitten laukkuutin sitä niin paljon, että sillä ei ollut enää mitään haluja temppuilla. Ensin laukattiin suoraan muutaman kerran umpihangessa pellon päätyyn, ja kun se meni hyvin aloin laukata uralla. Toki aina välillä kävelin ja ravasin, mutta neiti näytti nauttivan, eikä enää yrittänytkään mitään temppuja. Liisa rauhoittui välittömästi ku päästiin pellolle ja Ninni sanoikin, että aivan ihana kun tuntuu, että hevonen suorittaa pyynnöt melkein pelkän ajatuksen voimasta. Nyt ollaan sitten nautiskeltu kunnolla kentällä työskentelystä. Minusta tuntuu melkein kuin olis lottovoiton saanut. Tätä oon kaivannut Nellin kanssa.