Sateisen ankeaa harmautta riittää

Niin siinä kävi, että ei se kultakaivos vielä mitenkään isommin meidän rauhaa häiritse. Itsellä alkaa oleen motivaatio taas hukassa noiden eläinten kanssa. Vika ei ole eläimissä vaan näissä ilmoissa. Olen niin kauan tehnyt nyt tätä hommaa yksin, että haluaisin nauttia tästä, ja haluaisin tehdä tätä stressittä. Meillä on tullut vettä viime syksynä niin, että maa ei sitä enää imenyt. Talvi oli runsasluminen ja ku lumet suli nii tulvat oli aivan älyttömöt. Meillä nousi vesi mettään asti. Kesä oli sateinen. Toukokuun sateet nosti taas veden yli uomansa. Itseasiassa tulva oli pahempi ku kevät tulva kuukautta aikaisemmin. Heinäkuu oli sateinen. Maajusseilla jäi heinät pellolle, meillä oli ihan kohuullista, mutta 10 kilometrin päässä oli jo taas tulvat. Koko syksy on ollut sateinen, je sateita riittää vieläki. Mulla olkaa pursuaan vettä jo korvistaki. Yöllä jos herään sateen ropinaan en pysty enää nukkumaan ku tympäsee niin paljo. Mä en yleensä hirveesti säistä valita, ku yleensä aika aikaa kutaki kestää. Nämä sateet vaan on kestänyt jo ihan liian kauan. Joka paikka on kuravelliä täynnä. Mitään ei pysty tekemään.

Jotain hyvää tässä kesässä on ollut. Sekin hyvä vaan tuli pahan kautta. Liisa loukkasi heinäkuussa jalkansa. Sai ison haavan vuohisniveleen. Ja ku oli lämmintä ja kurasta pelkäsin tosi paljon miten se paranee. Joka tapauksessa asian hyvä puoli oli se, että kura säitten ja kärpästen ja paarmojen takia piti haavan hoito suorittaa tallissa. Meni varmaan lähes kuukausi, ennen ku haavo parani kunnolla. Tallissa hoitotoimenpiteitä tehessä kuitenki Nelli ja Liisa oppivat olemaan ilman toisiaan, ja olen päässyt ekaa kertaa neljään vuoteen yksinään hevosilla maastoon, ilman että on tarvinnu pelätä kotiin jääävän hevosen särkevän aitoja ja hermoilevan ittensä hengiltä. Tietenki myös seuraponi Metukalla on osuuttaa asiaan.

Metukkaki on oppinut juoksemaan liinassa. Tässä syksyn sateisina päivinä muutamina, se päätti, että tarhassa on tylsää, ja alko limboilemaan aitojen ali mettään. Joka kerta ku jouduin sen karku reissulta hakemaan juoksutin sen liinassa. Oppihan se senki homman. Oppis se pysyyn langoissaki ku tarpeeksi sähkö tarjottiin. Vaan muutaman päivän ajan mulla oli varsa halvalla myytävänä. Ei oo enää. Metukka on kasvanut lahes 10 cm korkeutta ja sille on tullut 50 kiloa painoa lisää. Ehkä siitä vielä tulee sen kokoinen vielä, että tohin ite sen selkään kuhan aika koittaa. Nyt se on n. 120cm korkea. Sehään ei oo vasta ku puolitoista vuotta. Se voi kasvaa vielä jopa 10 senttiä. sitte mä voisin jo sillä ratsastaaki.