Viimeiset viikot ovat olleet aika kiireisiä. Vuokraajani mursi kätensä ja on ollut kyvytön sen vuoksi käymään tallilla. Onneksi löysin kuitenkin uuden ihmisen jakamaan kanssani tätä ihanaa harrastusta. Ninni on ollut mulle iso apu. Sen lisäksi, että Ninni ratsastaa, hän myöskin ajaa hevosia. Ninni on muutaman kerran ajanut Nellillä, että minä olen päässyt Liisan selkään. Nelli on tosin hieman nyt tempaissut aina välillä, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista kuitenkaan. On vaan tuonut nuoren hevosen temperamenttiaan hieman esille. Kerran on menty kärryn edessä laukkaa, ja kerran kun poikani oli ohjaksissa päätti poiketa tarhosen vieressä muita hevosia tervehtimässä. Sieltä pois saaminen olikin hieman hankalampaa, mutta loppujen lopuksi ilman pahempia ongelmia selvittiin siitäkin.

Nyt juuri minulla ei ole ollut juurikaan maastoilu kavereita. Olemme kuitenkin päivittäin kierrelleet lähimetsissä ja pelloilla. Kohdattu on niin moottorikelkkoja kuin mönkijöitäkin. Kaikki kohtaamiset ovat onneksi sujuneet hyvin. Ihmettelen joka päivä sitä kuinka hyvä hermoisia mun hevoset oikein on. Mikään mitä on tullut vastaan, ei ole aiheuttanut minkäänlaisia paniikkireaktioita.